Kevät!

Myönnetään että kuvissa tunnelma ei ole kauhean keväinen, mutta sunnuntaina jolloin nuo kuvat on otettu, oli todellakin iltapäivällä aurinkoista ja jopa lämmintä. Aurinkoa ei ole sen jälkeen näkynyt ja lämpökin on suhteellista, mutta ainakin on valoisampaa ja jotenkin sää vain on keväisempi. Voi kun tulisi pian jo kesä.

Varsa syntyi sitten vihdoin ja viimein viime yönä, nopeasti ja näppärästi vaikka olikin reilusti myöhässä. Hälytys pärähti päälle yhden maissa ja vähän yli puoli kaksi oltiin jo takaisin sängyssä. Varsa on oikein sievä, terve ja ponteva ruunikko tamma, kuvia ei ole koska emä on suorastaan hengenvaarallinen. En ole koskaan vielä tavannut tuossa mittakaavassa varsastaan vihaista tammaa, ja tämäkin oli ihan leppoisa tapaus varsa mahassaan. No onneksi minulla ei varsinaisesti olekaan mitään velvollisuuksia siitostammojen suhteen, appiukko leikkiköön hengellään. :D

Pakollinen valitus, meille on tullut uusia yksityishevosia joilla on perin rasittavia omistajia. :S Ensinnäkin he varasivat jo aikoinaan paikkoihin tutustuessaan parhaat karsinat, jotka eivät oikeastaan edes ole vuokralaisilla vaan varsatammoille. Toinen tuli ensin eikä vielä silloin saanut sitä luksuskarsinaa, mutta aika pian hevonen kuitenkin vaihdettiin sinne koska se ei pystynyt kulkemaan tavalliseen karsinaan eikä sieltä ulos... Hevonen on Consensin kokoluokkaa, ilmeisesti aika pahasti polvivaivainen (omistajan mielestä se vain nostelee jalkojaan niin vetreästi koska on niiiiin nuori ja villi, eli 7...) ja se ei ensinnäkään hallitse takajalkojaan ja lisäksi ei uskalla astua etujaloillaan oikein mihinkään. Nyt tuli sitten tämän omistajan kaveri, jonka hevonen on vielä reiluhkosti tätä toista isompi ja liikuntarajoitteisempi, Se sai myös luksuskarsinan, mutta koska ne ovat olkikatoksen vieressä on sisäänkäynti vähän ahdas, ts. ei mitenkään ahdas normaalille hevoselle mutta näköjään jonkin verran 180-senttiselle betonivalaalle, jonka jalat eivät nouse maasta ja jonka vartalo ei taivu mihinkään suuntaan. No nämä omistajat ilmoittivat kai ihan tosissaan, että ne olkipaalit (kyseessä ei siis ole läjä pikkupaaleja vaan useampi kymmenen suurpaalia) pitää siirtää siitä pois. Olkikatoksesta! :D Onneksi appiukko ei tätä kuullut ja me sitten vain vähän hämmentyneinä totesimme että se ei kyllä taida onnistua.

No hepo pääsee ilmeisesti jotenkin karsinaansa, eilen huomasin että karsinan kynnyksen (alle 5cm korkea) päälle on ruuvattu kumimatto. Ei tuosta nyt toki haittaakaan ole, jotenkin vain huvittaa kun voisi kuvitella, että 180-senttinen hevonen pääsisi parisenttiä korkean kynnyksen yli? Seuraavaksi varmaan rakentavat jonkinlaisen rampin sen kynnyksen molemmille puolille.

Ensimmäisen hevosen omistaja aiheuttaa minussa ärsyynnystä myös sillä, että raahaa liikuntarajoitteisen hevosensa tarhaan "salaa" aina kun olen vaihtamassa tarhoja. Joka IKINEN muu yksityishevosen omistaja tajuaa kysyä, voiko laittaa johonkin tarhaan jopa silloin kun tarha on ihan tyhjillään, saati sitten jos selvästi näkee että olen vaihtamassa hevosia. Ja kyllä, yksityishevosten täytyy toki myös päästä tarhaan ja minä valtaan tarhat suurimman osan päivästä (lähinnä kyllä siksi että minulla on vähintään 25 tarhattavaa, yksityisillä korkeintaan kolme), nimenomaan siksi että saan kaikki hevoset tarhattua niin että tarhat ovat tyhjänä silloin, kun enemmistö yksityisistä tulee. Tämä kyseinen tyttö taas tulee joskus aamuseitsemältä ja joskus samaan aikaan kuin muutkin yksityiset, eikä näissä päivissä ole mitään logiikkaa joten en voi varautua jättämällä häntä varten tarhaa tyhjäksikään kun en tiedä onko tulossa. Argh. Lisäksi hänen hevosensa kuuluu niihin jotka kastavat heinät vesiautomaatissa syödessään, ja tällaisten hevosten heinät laitan aina tarkalleen vastakkaiseen päätyyn karsinaa, koska näitä yksityisten karsinoita ei putsata (ne tyhjennetään traktorilla muutaman kuukauden välein) ja muuten ne lainehtivat, tuolloin oli vielä pakkasta ja koko käytävä jäätyy jos yksi tekee karsinastaan kylpylää. No eikös tämä tyttö käynyt erikseen siirtämässä heinät siihen vesikupin alle, kun on niin söpöä kun heppa kastelee ne heinänsä... Argh x 2.

No onneksi meillä on muuten vain mukavia yksityisiä, niin hevosia kuin ihmisiäkin. Tässä se andalusialainen johon olen kerrassaan ihastunut:

Kuva ei ole kovin laadukas, koska aina jos yritin salaakin hivuttaa kameraa putkien välistä, oli turpa kamerassa kiinni ennen kuin ehdin painaa laukaisinta.

Tämä ei ole varsinaisesti yksityishevonen vaan miehen koulutettavia, 4-vuotias scolarilainen tamma. Piti laittaa kuva koska se oli mielestäni suht onnistunut:

Tässä taas on ehkä tallin "hienoin" hevonen joka on kilpaillut menestyksellä vaikeita koululuokkia ja on myös alunperin hyväksytty jalostukseen, sittemmin tosin ruunattu. Se on meillä "lomalla" aina silloin tällöin, omistajansa on harrasteratsastaja ja ratsastelee tällä satunnaisesti, normaalisti hevonen on eräällä kouluratsastajalla ratsutettavana ja kilpailutettavana.

Ei ole vielä varsa syntynyt, laskettu aika oli eilen joten aika viime hetkiä elellään.

Kasvavien varsamahojen lisäksi alkaa onneksi olla muitakin kevään merkkejä: valoa on enemmän ja kylmyyskin alkaa väistyä, vaikka yöllä on pakkasta niin päivän aikana menee reippaasti plussalle. Voi kun tulisi pian kesä! Ellen ole sattunut mainitsemaan niin VIHAAN kylmää, hrr.

En ole tainnut täällä kertoakaan että miehen työstä hannoverliitossa tuli kokopäiväinen, eli olen täällä nykyään päivät yksin. Toisaalta ihan mukavaakin, toisaalta ärsyttää. En ehdi tekemään yhtään mitään muuta kuin töitä (enkä niitäkään kaikkia) ja lisäksi meillä on vain yksi auto, joten jos joskus pitäisikin käydä jossain niin se onnistuu vain sinä yhtenä päivänä viikossa, jolloin miehellä on iltapäivä vapaa. Hänellä on nyt Verdenissä 15 ratsastettavaa ja täällä meillä taitaa olla yhteensä jotain kymmenisen, toki näitä nyt ei tarvitse joka päivä ratsastaa ja nyt täki ajaksi kun mies on töissä, on "omat" eli miehen vanhempien hevoset lomautettu kokonaan. Pesti on vain kuun loppuun, tosin miestä varmaan rukoillaan jatkamaan :D (kauheasti jonoa ei sielläkään taida olla työnhakijoista) ja toisaalta meidän kaikki 3-vuotiaat ja osa 4-vuotiaistakin menee sitten jo pian laitumelle, joten periaatteessa voisi ainakin jossain vaiheessa vielä jatkaakin.

Sunnuntaina oli taas irtohypytyspäivä, sujui ihan mallikkaasti ja tuo oma pikkuheppanikin on alkanut hypätä vauhdilla ja innolla. Ei se kyllä mikään estetykki ole, mutta eipä sitä ole odotettukaan, ja ainakin se tykkää touhusta. Ei vain paljon haittaa jos vähän puomit kolisee... Ei se niitä nyt urakalla keilaa, mutta ei ehkä kaikkein varovaisimmasta päästäkään ole. Sunnuntaina tapahtui muutakin jännittävää, ensin meidän Superhevonen, 3-vuotias silberschmiediläinen ruuna (joka oikeasti liikkuu niin upeasti, että en ole sellaista vielä koskaan livenä nähnyt) sai ähkyn, edellisenä päivänä se oli onnistunut telomaan molemmat takajalkansa tarhassa. Ähky ei onneksi ollut kovin vakava (olen ollut taluttamassa niin monta kertaa ähkyyn kuolevaa hevosta että kylmät väreet menevät yhäkin heti, kun joku hevonen kuopii karsinassaan) mutta koska kyseessä oli kuitenkin lievästi sanottuna hiukan parempi ja lisäksi ihan ulkopuolisen omistama hevonen niin päätettiin kutsua eläinlääkäri. Kun sitten olin menossa sisälle soittamaan lääkärille, ajattelin että tammatallista kuuluu jotenkin kummallinen ääni, ja poikkesin katsomassa. Tosiaan, varsomiskarsinan juomakupin vesiputki oli katkennut ja vettä suihkusi melkoisella voimalla karsinaan... Siispä minä soittamaan ell:lle ja mies (hänellä tosiaan on sunnuntait vapaata), joka ei ole mikään remonttireiska, tyrehdyttämään tulvaa. Appiukko oli katsomassa jotain orinäytöstä ja luonnollisesti ilman kännykkää, joten oli pakko katkaista pääliittymän vedentulo, mikä tarkoittaa neljää tallikäytävää (+vesikarsinat, satulahuoneet yms.), taloa ja meidän asuntoa. Se oli kerta kaikkiaan todella harmillista, koska siivoan sunnuntaisin ja nyt en valitettavasti voinut, kun lattianpesu ei onnistunut... :D

Heppa tokeni ja appiukko korjasi vesikupinkin vielä samana iltana, joten loppu hyvin.

Tänään taas oli jonkinlainen liittoutuneiden kimohevosten vallankumous... Se alkoi heti aamusta, kun vein kello kuusi ensimmäistä kimoa (koulutettavana oleva, vähän hankala 4-vuotias) tarhaan, se sai jonkun sinkohepulin ja hyppäsi jalalleni. Se ei vielä ollut niin vakavaa koska viime talvesta viisastuneena käytän aina turvakenkiä, valitettavasti vain turvakenkä sukkineen lähti  jalasta ja koska hevonen riehui narun päässä en voinut alkaa sitä mustaa kenkää siinä säkkipimeydessä etsimäänkään. Tunsin oloni varsin maanläheiseksi kun talutin hevosta tarhaan paljaalla jalalla aamukuudelta pakkasessa....

Seuraava kimo-ongelma tuli muutamaa tuntia myöhemmin. Tänään oli nimittäin siivouspäivä, eli karsinat ja lantala tyhjennettiin. Tarkoittaa kahta isoa traktoria ja peräkärryä keskellä pihaa. Kaikki hevoset olivat enemmän tai vähemmän pörheinä ja singahtelivat kuka minnekin, mutta siinä missa meidän puolivillit nuoret pysyivät silti suunnilleen käsissä, kuskasi yksi todellinen tätihevonen (kyseisen hevosen ainoa tehtävä on olla omistajansa katseltavana, omistaja ei ratsasta eikä hevosella ratsasta kukaan muukaan, vaikka siinä ei ole mitään vikaa, omistaja käy vain syöttämässä sille 12 litran sangollisen jotain mössöä iltaisin) minua pitkin pihamaata ja kun se loppui, niin ponilaitumen poikki kylätielle asti... :D Siellä se sitten oli sitä mieltä että noin miljoona autoa on suurempi vaara kuin kaksi traktoria. Päästiin lopulta kuitenkin tarhaan vaikkakin pikku mutkan kautta.

Viimeinen kimo-ongelma oli iltapimeässä, kun tyhjennysurakka oli valmis ja hevoset sai siirtää takaisin omiin asumuksiinsa. Tässä auttoi ihan pyytämättä eräs yksityishevosten omistaja (joka on myös entinen valtionsiittolan ratsuttaja, ja otteet sen mukaiset), ja hän oli sitten siirtänyt myös mieskammoisen andalusialaisen, joskin väärään karsinaan. Tämän huomatessaan hän ei enää saanut hevosta karsinasta kiinni, ja siitä hyvästä antoi sille sitten selkään (minkä kertoi meille vasta jälkeenpäin), joten kun me kaksi kukkahattutätiä eli minä ja anoppi aioimme vaihtaa hevoset oikeisiin karsinoihin, yritti heppa potkaista anopin kanveesiin, onneksi tähtäys epäonnistui parilla sentillä. Tästä hermostuneena anoppi (kukkahattu taisi tipahtaa siinä hässäkässä) humautti hevosta riimunnarulla, minkä jälkeen se seisoi täristen ja pöristen karsinan (sen väärän) nurkassa seuraavan tunnin. Minä Suuri Hevoskuiskaaja sen sieltä onneksi lopulta sain houkuteltua pois, mutta olenkin ainoa koko tallissa joka ei inhoa kyseistä hevosta. Harmitti vain taas turha mätkiminen, kun se hevonen ei sille mitään voi että pelkää miehiä, ja jos herra Ratsuttajamestari huomaa hevosen pelkäävän (en tosin tiedä kuuluuko heidän toimenkuvaansa alkeellisinkaan ymmärrys hevosen käyttäytymisestä) niin voisi ehkä taipua pyytämään jotakuta pitkäpinnaisempaa sitä hevosta käsittelemään. Kyseinen hevonen on siis myös vain hoidossa, mutta sen ylläpitäjä ei halua/uskalla ratsastaa, käy kyllä viikolla juoksuttamassa tai viemässä tarhaan, omistaja taas ei uskalla koskea koko hevoseen. (ja minä taas olen aivan ihastunut kyseiseen hevoseen, harmi etten ole rikas... :D).

No loppujen lopuksi kaikki hevoset pääsivät omiin puhtaisiin karsinoihinsa, hiukan vain venähti tämäkin päivä. Aamulla kello kuusi aloitetaankin sitten taas alusta.

Tajusin tässä että teitä lukijoitahan on kertynyt jo ihan uskomaton määrä, vau! :O Toivottavasti kovin moni ei ole ajatellut että tämä hevoselämä olisi ulkomailla jotenkin jännittävämpää, siinä tapauksessa olen saattanut tuottaa lievän pettymyksen.

Minä en osaa mitään "erikoispostauksia" tehdä, mutta jos joku haluaa kysyä ihan mitä vain, niin kaikki kysymykset ovat luonnollisesti aina tervetulleita! Mieluiten siihen viimeisempään postaukseen vaikka kysymys koskisikin jotain aiempaa juttua, kun en välttämättä huomaa niitä vanhoihin teksteihin tulleita uusia kommentteja.

Meillä ei ole taaskaan mitään ihmeellisyyksiä tapahtunut, nyt kun mies on päivät pois en oikeastaan ehdi kuin tehdä tallihommia (aamutalliin menee melkein koko se "vapaa" aika jonka lapset ovat poissa) ja juoksuttaa, eikä se nyt kovin jännittävää ole. Tosin olen ajatellut että voisin jossain vaiheessa vähän tarkemmin esitellä niitä hevosia, joiden kanssa eniten touhuan.

Consens on pääasiassa lomaillut, miehen kun täytyy ottaa meidän hyvä satula mukaansa töihin, ja tuon vanhan satulan kanssa tuntuu että Consens on aina vähän sellainen jumittava ja vastahankainen. Kyllä se silmämääräisesti ihan riittävän sopiva on ja minun ahterilleni nyt kelpaa melkein millainen satula tahansa, mutta en nyt ole ihan varma kannattaako tuota sillä kauheasti käyttää. Nyt kuluneella viikolla ratsastin Consensilla kerran ja tänään toisen kerran, ja sepä olikin muuten villi... Vaikka se on kuitenkin joka päivä tarhaillut täkäläisittäin enemmän kuin ruhtinaallisesti (useamman tunnin, täällä kun yksityishevosilla tarhausajat lasketaan usein minuuteissa, ja vieläpä minuuteissa per viikko) ja olen myös juoksuttanut sitä. Toissapäivänä meinasin pudota useampaan otteeseen kun pienisuuri hevonen ei ollut KOSKAAN nähnyt olkipaalia (puutarhassa, myönnettäköön että ei siellä aiemmin ole olkipaalia ollut, mutta ei se nyt niiiiin vaarallinen silti voi olla), juoksutusraippaa maneesin nurkassa eikä sitä, että joku kävelee maneesin ohi. Unohtamatta sitä, että jokainen naksahdus, narina ja kopsahdus maneesissa aiheutti pakenemisen tai pukkikohtauksen (ja peltikattoisessa maneesissa noita ääniä liittää. Ehdottomasti komeimpia ääniä oli se, kun syksyllä haikarat kävelivät katolla, se ei tosin Consensia silloin pelottanut, minua ehkä enemmän...).

Onneksi Consens alkaa jo muotoutua varsin hyväksi tätiratsuksi eikä tämä sen villikointikaan lopulta kovin vaarallista ole, se kun ei onneksi harrasta päätöntä pakenemista eikä rodeopukkeja tai pystyyn hyppimistä, ainoa vähän haastavampi liike on äkkikäännös laukassa, mikä sujuu 175-senttiseksi hevoseksi ihan kiitettävän hyvin.

No tänään sen sijaan sitten ratsastus sujuikin ihan erinomaisen hyvin. Parina päivänä olen jo miettinyt että jos lopettaisin ratsastamisen kokonaan kun siitä on viimeaikoina tullut lähinnä huonolle tuulelle, eikä täällä muutkaan ratsasta, eikä olisi aikaakaan. Mutta tänään päätin että ei nyt ehkä kuitenkaan ihan vielä.

Hevosilla kävi eilen hammaslääkäri, se oli joku miehen tuttu meidän vanhoilta kotiseuduilta ja tuli siis varta vasten laittamaan kaikki hevoset kerralla. Minä toimin avustajana mikä olikin ihan mielenkiintoista. Lääkäri hoiti kaikki meidän ratsastettavat hevoset ja lisäksi pari muuta (ja tienasi puolessa päivässä suunnilleen saman kuin minä kolmessa kuukaudessa, köh) ja jo tänään huomasi että hoidosta oli apua. Consenskin oli paljon rauhallisempi suustaan, vaikka siltä onkin hampaat säännöllisesti raspattu eikä sillä mitään hirveyksiä suussa ollut. Aika monella kolmivuotiaalla oli vielä sudenhampaita ja osalla oli melkoisia piikkejä.

Minun pikkuhevoseni on jatkanut lomailua sekä huomannut olevansa Mies... Harmi vain että sillä ei ole kovin miehekäs ääni, ja vaikka se kovasti yrittää hirmua tammoille, niin se hirnuminen on sellaista kimakkaa ininää josta tulee mieleen shettisvarsa. :D Ei tuolla oikein naisia isketä. Tosin suurin osa tammoista on juuri nyt Niin Kiimassa, että niille kelpaa ihan kuka tahansa. No hyvä puoli tässä hormonien hyrräämisessä (tai en nyt toki tiedä johtuuko siitä) on se, että toinen kives on nyt kuitenkin laskeutunut. Tosin eihän sillä nyt ole kovin paljon merkitystä kun siitä ruunaamisesta ei yhäkään näytä tulevan mitään.

Tämän vuoden ensimmäisen varsan pitäisi syntyä ihan lähipäivinä. :)  Yhteensä varsoja pitäisi tulla joku kymmenisen kappaletta, en ole ihan varma kun en käytännössä ole ollenkaan tekemisissä noiden siitostammojen kanssa. Melkoisia mahoja siellä kuitenkin osa jo mukanaan kuljettaa.

Huoh

Tästä kirjoitelmasta ei tule edellistä positiivisempi joten pitäisiköhän sittenkin jättää kirjoittamatta...

No mutta kylmyys siis ennen kaikkea ärsyttää edelleen. Onneksi nyt on hiukan vähemmän kylmä kuin viikko sitten, kylmä kuitenkin. Ja joo, Suomen mittakaavassa meidän mittarilukemat ovat melkein kesäisiä, mutta kun on vähintään 12 tuntia päivästä ulkona niin kyllä siinä vain ehtii hiton kylmä tulemaan jos on pakkasta. En edes ajattele mitään -30 asteen pakkasia, huih. Tallikissaksi siirtynyt entinen sisäkissanikin päätti tänään siirtyä yöksi tallista meidän takan eteen. :D

Heppojen kanssa tilanne on ihan hyvä, ne eivät juuri nyt kovin tehokkaassa treenissä ole mutta se tuskin on niin haitallista kun enemmistö on 3-vuotiaita, kukaan ei ole ainakaan mennyt takapakkia. Tosin monella on hammasvaivoja, hammaslääkäri oli jo tilattu mutta joutui sairaalaan joten odotellaan toista.

Consensilla kävi ihan yllättäen ostajaehdokas, eräs aika tunnettu hevoskauppias oli jostain tutun tutun kautta kuullut, että miehellä olisi tällainen hevonen ja hän sitten pärähti pihaan mitenkään etukäteen ilmoittelematta. Ulkomaalainen asiakkaansa oli etsimässä isokokoista ruunaa mutta Consensista ensisanat olivat olleet "onpa se kyllä TODELLA iso" :D Itse en ollut paikalla vaan kaverin ja lasten kanssa sisähuvipuistossa (lämpimässä!). Koeratsastus hyppyineen oli sujunut oikein hyvin, mutta eivät sitten sen enempiä sanoneet kun käyvät vielä katsomassa muita hevosia. Consens nyt ei tietenkään röntgenlausuntonsa vuoksi ole helposti ihan suosikkiainesta hevosmarkkinoilla, toisaalta sen takia hinta on myös erittäin halpa varsin tasokkaasta hevosesta.

Consensin Chacco-Blue veli hyppää ainakin irtona myös todella hyvin ja toimii nyt myös ratsastettuna ihan hyvin, mutta sillä on kyllä ihan erilainen luonne kuin Consensilla. Saa nähdä saadaanko sitä ikinä hyppäämään yhtään esterataa loppuun asti... Estekorkeus ei varmasti ihan äkkiä tuota ongelmia, kaikki muu todennäköisesti senkin edestä.

Varmaan lupaavin hyppääjä tallissa on kuitenkin Contefino-tamma, josta muistaakseni kirjoitin jo aiemminkin. Sillä siis ei ole polttomerkkiä, ja vaikka sillä onkin yksi varsa niin se ei kuitenkaan ole kasvatuksellisesti kovin arvokas, sen onneksi se on kuitenkin laadultaan sitten muuten erinomainen.

Sen lisäksi että se osaa teknisesti hypätä ja omaa kapasiteettia, se on myös hyvin selväpäinen, vauhdikas ja kaikin puolin mukava hevonen. Höyryää kyllä menemään sata lasissa oikeastaan koko ajan, mutta ei ole pelokas tai muuten pakenemassa, tykkää vain eteenpäin menemisestä. Hyppää myös ratsastajan kanssa, toki on kokeiltu vasta ihan pieniä. Itse tykkään nimenomaan sellaisista vauhdikkaista, touhukkaista mutta täysjärkisistä hevosista ja varmaan tykästyn tähänkin jos joskus uskaltaudun selkään asti, ihan vielä en ole sinne pyrkinyt kun ohjaus ja jarru eivät kuitenkaan vielä oikein toimi.

Toinen hienosti hyppäävä on 3-vuotias stakkatolainen ruuna josta miehen isä osti puolet, joten se varmaankin on täällä meidän ilona suunnilleen koko loppuikänsä, se kun ei ehkä ole sentyyppinen hevonen jota olisi kovin helppo saada myytyä... Tämä on se loisteputkien rikkoja, enää ei ole valot sammuneet mutta silti se on kaikin puolin epäluotettava ja muutenkin vähän ikävä hevonen. Se ei varsinaisesti ole vihainen mutta sellainen hyökkäys on paras puolustus-tyyppi, joka yrittää päälle jos sitä jotenkin ahdistellaan (ensimmäisellä isrtohypytyskerralla se oli tulossa öristen toisen piiskanheiluttajan päälle, aikomus katkesi luultavasti vain siksi, että mies heitti sitä puutarhatuolilla) ja potkii helposti jos vähänkin epäröi. Enää se ei tosin hypi pystyyn juuri ollenkaan, mutta ei siis noin yleisesti ottaen ole oikein minun suosikkityyppiäni edustava hevonen.  Mutta se kyllä hyppää aivan mielettömän hyvin, joskin vähän tähtien asennosta riippuen, välillä se sitten taas ei hyppää juuri ollenkaan. Ja se onkin sitten taas eri asia tuleeko se koskaan hyppäämään mitään ratsastajan alla, stakkatolaiset eivät muutenkaan ole ihan loistokkaita ratsastettavuudeltaan (yleisesti ottaen, ja minun tuntemani ovat olleet ihan erityisen, ähm... persoonallisia) ja kun siihen yhdistää melko haastavan luonteenlaadun niin lopputulos ei välttämättä ole mikään kilparatojen kuningas.

Ja jos nyt pikkuisen heppajutuista poiketaan sivupoluille niin tänään tuli tv:stä Tatort, paikallisten rikossarjojen ykkönen, joka oli kuvattu osittain Suomessa ja parasta oli että suomenkielisiä kohtia ei oltu dubattu vaan niissä oli tekstitys. Se oli kyllä melko outoa, mutta hyvä jakso ja tuttuja näyttelijöitäkin oli mukana.

Nyt nukkumaan että jaksan huomenna taas laahustaa yhden loputtoman päivän pakkasessa...

Töitä töitä

niitä siis riittää nyt, kun mies on puolet päivästä muualla... Tosin ei itseä niinkään työmäärä haittaa vaan KYLMYYS. Olen hirmuisen kova palelemaan ja jos kylmyyttä kestää useamman päivän ei huvittaisi tehdä yhtään mitään, se jatkuva paleleminen on jotenkin niin lamaannuttavaa. Ja täytyy nyt tunnustaa että eihän meillä ihan Suomen pakkaslukemissa olla, mutta tämä viidestä kymmeneen astetta pakkastakin tuulella höystettynä riittää, kun viettää vähintään 12 tuntia päivästä ulkoilmassa.

Pikkutrakehner lähti sitten pois, omistajansa oli onneksi erittäin tyytyväinen. Pikkutrakehnerin kaveri on nyt surullinen, tosin sekin on lähdössä parin viikon sisällä pois.

Minun pikkuhevoseni taas on lomaillut, koska en todellakaan ehdi tehdä sen kanssa mitään. Tosin ei sen kanssa nyt voisi juuri mitään tehdäkään, kaviot nimittäin alkavat olla niin olemattomat ettei se meinaa päästä kunnolla kävelemään... Kaviot ovat muutenkin aika huonosti kasvavaa ja hankalaa mallia (täykkäriemältä perittyä luultavasti) mutta nyt kun ollaan ulkoiltu pidemmän aikaa vain tuolla kovassa tarhassa ne vielä kuluvat kasvamattomuuden lisäksi. Olen nyt syöttänyt biotiinia ja rasvannut (ööh, juuri nyt en tiedäkään mikä sen rasvan nimi on suomeksi, apua), toivottavasti kaviot pysyvät kasassa siihen asti että säät muuttuvat laidunkelpoisiksi. Kengittäjä sanoi että laittaisi  tälle jo kengät, mutta se ei sitten taas ole oikein tässä vaiheessa muuten mitenkään järkevää, joten katsellaan nyt jos kuitenkin pärjättäisiin ilman, ja juuri nyt noihin ei varmaan kenkiä saisikaan.

Julmasti betoniselliin teljetty pikkuhevonen yrittää syödä tiensä auki vapauteen...

Erään tallilaisen tyttöystävä sai eilen vauvan ja sitä juhlitaan parhaillaan tuolla tallin kellarissa. Minä vain en kerta kaikkiaan jaksanut mennä mukaan, pitävät varmaan kohta jonain epäsosiaalisena mörrimöykkynä mutta ei vain energia riitä mihinkään iltarientoihin. Ja toisaalta itsekin vauvoja saaneena hiukan vastustan tätä tapaa, että nainen tekee kaiken työn sen vauvansaannin suhteen, ja mies juhlii asiaa sitten kavereidensa kanssa ilman sitä naista ja vauvaa. :D

Meillä on nyt viimeisen viikon sisällä murtauduttu kahteen muuhunkin naapuriin, joten pikkuhiljaa olen minäkin alkanut varmuusketjuttaa ulko-ovea. Meidän asunto on tosin niin vanha että tänne kyllä pääsee sisälle sen kummemmin murtautumatta varmuusketjuista huolimatta, mutta koitan olla miettimättä sitä. Ja sama pätee tuohon appivanhempien puoleen, ja nämä ovat kuitenkin molemmat samaa taloa. Onhan meillä tässä yhteensä 3-4 valpasta koiraa (joista tosin ainoa kokonsa puolesta vahtikoiraksi sopiva on kaikkein suurin pelkuri, mutta ei mietitä nyt sitä) ja talossa asuu kolme raavasta miestäkin, mutta en silti välittäisi tavata murtovarkaita makuuhuoneessani...